Olen pitänyt jälleen melko pitkän tauon kirjoittamisesta, sillä muut mielenkiintoiset aiheet Internetpalvelujen parissa ovat vieneet vapaa-aikani. Aion avata näitä projekteja myöhemmissä kirjoituksissa.

Tämä artikkeli käsittelee kuitenkin lyhyesti yhtä maailman mainetta niittänyttä kirjaa, Eric Riesin: ”The Lean Startup – How Today’s Entrepreneurs Use Continuous Innovation to Create Radically Succesful Businesses?” Kirja on tämän hetken kuuminta tavaraa yrittäjäpiireissä ainakin Amerikassa.

Kirja onkin loistava ja laaja analyysi menestyvien yrittäjien innovaatioprosessista, jolla he arvioivat ja kehittävät parempaa liiketoimintaa.

Lean Start-up -prosessi

Lean Start-up tarkoittaa ketterää ja ”laihaa” yritystä, jonka toiminta perustuu jatkuvaan oppimiseen ja toiminnan kehittämiseen oppimisen perusteella.

Lean Star-up:n kehittämisprosessi on iteratiivinen (toistuva), neljävaiheinen prosessi.

Jokaisen kohdan pitää toistua mahdollisimman usein, jotta iteratiivinen -prosessi voisi toimia.

Prosessi on:

1. Ideoi ja tee oletukset
2. Rakenna tuote, joka täyttää minimivaatimukset
3. Mittaa pitivätkö ideaasi perustuvat oletukset paikkansa
4. Opi käytännön tuloksista ja muokkaa ideaa sen pohjalta

Ideointi, oletukset ja minivaatimukset täyttävä tuote

Tuotteen ideointi tarkoittaa aina jossain määrin oletusten tekemistä. Kehittäjän ensimmäinen askel on, että hän toivottavasti tietää, mitä todellisia ongelmia tai haluja asiakkailla on, jotka vaativat ratkaisuja.

Vaikka ongelmat olisivat hyvinkin määriteltyjä, joudutaan ratkaisuvaiheessa tekemään oletuksia ja mitä vähemmän ongelmasta tiedetään tai mitä laajempi ratkaisu on, sitä enemmän oletuksia täytyy tehdä. Kun ideoidaan pitäisi ymmärtää, että kaikki asiat, jotka ovat vielä epävarmoja ovat vain oletuksia. Esimerkiksi Facebookin oletukset olisivat voineet olla:

• Ihmiset haluavat pitää yhteyttä kavereihinsa omalla nimellään Internet-palvelussa (arvo-oletus)
• Ihmiset haluavat julkaista tietoa omasta elämästään julkisesti Internetissä (arvo-oletus)
• Ihmiset kertovat palvelusta kavereilleen ja pyytävät myös heitä liittymään mukaan, jolloin syntyy vahva verkostoitumisefekti (kasvuoletus)

On voitava testata nämä tuotteeseen liittyvät arvo-oletukset ja kasvuoletukset, jotta tiedetään onko ideassa todellisuudessa potentiaalia.

Aikaisemminkin mainittu ongelma on se, että yrityksen perustaminen on aivan liian usein sitä, että henkilö ideoi omasta mielestään hienon tuotteen, mutta joka ei todellisuudessa kiinnosta ketään ja joka ei ratkaise mitään todellista ongelmaa. Hypoteesien testaamiseen tarvitaan minimituote, jolla tärkeimmät asiat voidaan testata.

Vaikka henkilö tekisi markkinatutkimuksen aiheesta, niin todennäköisesti kohderyhmäkään ei oikeasti tiedä, mitä se haluaa ennen kuin he näkevät tuotteen. Ihmiset eivät todellisuudessa tiedä mitä tekisivät käytännössä, jos tuote olisi heidän edessään tarjolla. He eivät myöskään osaa ajatella uutta tuotetta samalla tavalla kuin kehittäjä on sen mielessään kuvitellut.

Kuten Henry Ford sanoi: ”Jos olisin kysynyt mahdollisilta asiakkailta, mitä he haluavat, he olisivat vastanneet: ’Nopeampia hevosia’.”

Tästä syystä uuden innovaation kehittäminen ja start-up -prosessi pitää ymmärtää oppimisprosessina ennemmin kuin tuotekehitysprosessina.

Idean testaaminen minituotteella tarkoittaa ihan konkreettisesti prototyyppituotteen/tuotteiden tekemistä, joilla eri hypoteesit voidaan testata. On huomattavasti tehokkaampaa testata nopeasti vähimmillä vaatimuksilla, voiko ideassa olla kasvupotentiaalia, kuin kehittää valmiiksi tuote, joka ei vastaakaan ihmisten tarpeita.

Tarpeeksi hyvän minimituotteen rajaaminen, tekeminen ja testaaminen voi olla vaikeaa, mutta todennäköisesti se säästää energiaa, kun tuote on sellainen mitä markkinat haluaisivat. Minimituotteen tulee aluksi vastata vain tärkeimpiin oletuksiin.

Mittaaminen, oppiminen ja muokkaaminen

Mittaaminen ja oppiminen ovat asioita, jotka ovat ehdottoman tärkeitä, kun minimituotetta tehdään. Kehittäjän on voitava todentaa, että pitivätkö oletukset paikkaansa ja jos eivät pitäneet, mitä tuotteesta voitaisiin muuttaa.

Testaamisen yksi hyvä apuväline on kaksi tai useampia erilaisia versioita tuotteesta, jotka annetaan asiakaskandidaattien käyttöön, jolloin voidaan nähdä mitkä ominaisuudet ovat heille tärkeämpiä. Ei ole järkeä testata, jos ei voida asettaa todellisia mittareita onnistumiselle.

Kun mittaamalla saadaan tuloksia niiden pohjalta pitäisi pystyä tekemään muutoksia itse ideaan. Tällöin jotkin oletukset voivat osoittautua täysin vääriksi ja koko idea sellaisenaan voi olla täysin turha.

Jos idea kuitenkin pohjautuu johoinkin todellisiin ongelmiin ja tarpeisiin, niin usein ideaa jalostamalla voidaan päästä lähemmäs asiakkaiden kiinnostusta. Kehittäjän on osattava peruuttaa tai tehtävä isojakin muutoksia alkuperäisiin oletuksiin.

Tämän toistuvan prosessin tulisi jatkua koko ajan niin, että oletuksia voidaan todistaa oikeiksi tai vääriksi ja tuotetta kehittää suuntaan, joka vastaa aina todellisia tarpeita.

Jos ketterä oppiminen pystytään säilyttämään myös vakiintuneessa toiminnassa, on hyvä todennäköistä, että yritys selviää myös kasvavasta kilpailusta.

Lopuksi: Älä testaa ideoita vaan ideoi testaamalla

Tässä artikkelissa en voinut tehdä kuin pintaraapaisun kirjan sisältöön.

Vaikka ideoiden testaamisen tärkeydestä puhutaan monissa paikoissa ja varmasti monen mielestä vähintäänkin tarpeeksi, niin oma yhteenvetoni kirjan parhaasta annista on se, että se kääntää koko ideoinnin päälaelleen:

Älä testaa ideoita vaan ideoi testaamalla.

Mielestäni toinen johtopäätös on, että kun ideoidaan niin parhaat ideat ovat  sellaisia, jotka on helpoin ja nopein testata käytännössä.

Pieniä muokkauksia 31.8.